Hyvikkälän kauppamuseo

Eilen ajelin Pirkanmaalta kohti pääkaupunkiseutua, ja siinä ajellessa mieleeni tuli, että mahtaisikohan Hyvikkälän kauppamuseo olla auki. Nopea aukioloaikojen tarkistus netistä toi varmistuksen siihen, että ehtisin siellä pysähtyä. Paikka oli ennestään jo tuttu, sillä noin vuosi sitten kävin siellä ensimmäisen kerran. Tuo ensimmäinen kerta jätti lähtemättömän vaikutuksen. Vanhaa tavaraa, ja upeita museoita sekä kokoelmia olen nähnyt romustusreissuillani useita, mutta tämä kauppamuseo on todella upeasti toteutettu kokonaisuus. Erityisesti vanhojen tuotepakkauksien suuri määrä, ja laaja-alainen kauppaan kerättyjen tuotteiden kirjo tekee Hyvikkälän kauppamuseosta paikan, jossa riittää nähtävää vaikka useamminkin käytynä. Tuotepakkauksia on kerätty sen verran kauan, ja niiden määrä on niin suuri, että vaikka viimeksi käydessäni tutkin kokoelmaa melko tarkasti, huomasin tällä kerralla monia mielenkiintoisia vanhoja pakkauksia, joita en ollut viimeksi huomannut. 

Kauppamuseo sijaitsee Janakkalan kunnassa, Hyvikkälässä, entisen koulun pihapiirissä. Suurin osa kauppamuseon esineistä on aikaväliltä 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Piharakennukseen tehtyä museota rakennettaessa on hyödynnetty runsaasti kierrätysmateriaaleja, ja tämä luokin lukuisten tuotepakkausten ja esineiden ympärille juuri oikeanlaisen tunnelman. 

Sekatavarakauppamuseon lisäksi museossa on myös Nostalgiabensis, sekä kahvinurkkaus ja Maalaushuoneen tehtaanmyymälä. Nostalgiabensiksessä pääsee katselemaan vanhoja öljypurkkeja, vanhoja työkaluja, sekä muita vanhoja bensa-asemilta ja autokorjaamoilta tuttuja esineitä vuosien takaa. Kauppamuseo tarjoaakin kokonaisuutena paljon nähtävää ja herättää muistoja.

Museo on auki kesällä sunnuntaisin. Tänä vuonna museoon pääsee tutustumaan 30.9.2020 saakka sunnuntaisin klo 12-17. Museoon on vapaa pääsy.

Vaikka näissä kuvissa välittyykin osa museon kokoelmasta, ei tunnelmaa voi välittää ja kaikki kokoelman yksityiskohdat nähdäkseen kannattaa käydä paikan päällä. 

Museon pihamaalla oli myös pieni kirppis. Itselle löytyi ostettavaksi muutama vanha kahvipakkaus.

Pirelli autorenkaita ja Helvar radio

Viime viikonloppuna oli tiedossa kaksi rompetoria. Toinen Loimaalla ja toinen Karkkilassa. Yleensä olen rompetoreilla paikalla hyvissä ajoin, koska parhaat löydöt tehdään aina aikaisin aamulla. Nyt en jaksanut herätä ihan niin aikaisin, ja mietin vielä että kummallekkohan rompetorille sitä suuntaisin ensimmäisenä. Loimaan rompetorista tiesin että sitä ei järjestetä tänä vuonna täysimittaisena, vaan ainoastaan pienen porukan voimin. Ajattelin että saattaahan niitä löytöjä tehdä pieneltäkin rompetorilta, joten suuntasin ensimmäiseksi Loimaalle. Myyjiä olikin paikalla, mutta vain pieni osa siitä määrästä mitä Loimaalla on yleensä ollut. Alue oli nopeasti kierretty, eikä mitään mainitsemisen arvoista tällä kertaa löytynyt. Seuraavaksi sitten keula kohti Karkkilaa. Karkkilassa olikin väkeä paikalla todella hyvin, ja myyjiäkin runsaasti. Kaikenlaista pienempää sälää ja nippeliä löytyi usealta myyjältä. Päivän hienoin löytö mielestäni oli Pirelli Autorenkaita emalikyltti.

Muutama kolhu on vuosien varrella tullut, mutta teksti on vielä ihan luettavissa.

 Tämä kyltti on 1930-luvulta, vaikka tämän kyltin tyylistä onkin vaikea ikää määritellä. 

Muutamaa päivää aiemmin huomasin Torin sivuja selatessani myynnissä olevat Helvar radio peltikyltit. Ne piti käydä tietysti hakemassa kotiin.

Kyltit ovat melko tukevaa peltiä. Helvarin historia on mielenkiintoinen, sillä yhtiö perustettiin alunperin vuonna 1921, öljyn maahantuontiin, Helsingin ja Varsovan välille. Yhtiön nimi tulee näiden kaupunkien nimistä. 1920-luvun puolivälissä toiminta alkoi keskittymään enimmäkseen radioihin. 1950-luvun puolivälissä yhtiö aloitti televisioiden valmistamisen. Radioiden ja televisioiden valmistus jatkui vuoteen 1967 asti. Kylttien ikää en osaa arvioida, mutta ei ne ainakaan vuotta 1967 uudemmat voi olla.

 

Wayne i20 ja öljypurkkeja

 Vajaa pari viikkoa sitten kävin kyselemässä yhtä bensamittaria jota olen jo pidempään kysellyt ostettavaksi. No se oli käytössä vieläkin, eikä siitä päästy kauppoihin. Sattumalta kumminkin miehen naapurilla oli bensamittari joka oli jokin aika sitten jäänyt tarpeettomaksi. Sitä lähdettiin sitten yhdessä heti katsomaan. Naapuri sattui vieläpä olemaan kotosalla, ja kertoi että kyllä pumppu on myytävänä. Hetken hinnasta keskusteltuamme löytyi molempia miellyttävä hinta. Mittaria en saanut mahtumaan heti kyytiin, joten kävin sen hakemassa pari päivää myöhemmin.

Englantilainen Wayne I20. Viimeisin tarkastusleima on lyöty vuonna 1971. 

Parin viime viikon aikana on löytynyt myös muutamia kiinnostavia öljypurkkeja täydentämään kokoelmaa. Näistä ehkä parhaana löytönä pidän tuota pitkulaista Standard Motor Oil öljykanisteria, vaikka se ei kuntonsa puolesta kovin hyvä olekaan.

Tämä on muodoltaan hieman erikoisempi kun tavanomaiset öljykanisterit. Ilmeisesti jostain 1930-luvun alkupuolelta, ja Suomalaisilla Nobel-Standard Helsinki - Helsingfors teksteillä. Hieman parempikuntoinen purkki saisi tulla vastaan jossain vaiheessa, mutta parempi tämäkin kun ei mitään.

Shell-Mex kanisteri tuli vastaan kirpputorilla Tampereella. Tämmöisiä olen nähnyt muutamia ennenkin, mutta hintapyynnöt on tuntuneet hieman kalliilta. Nyt hintalappu oli sopiva niin sain viimein tämmöisenkin.

Gulf öljypurkkeja mahtuu hyllyyn aina lisää. Nämä ovat säilyneet avaamattomina.

Hieno löytö on myös tämä Comet motor oil rasvapurkki. Voimaöljy Oy Helsinki. Comet purkkeja näkee melko harvoin.